MARY ANNIN PUHEENVUORO (Mary Ann Speaks Out)
tv-esitys |
14.1.2004 YLE TV2 Dokumenttiprojekti |
käsikirjoittajat |
Eeva Jäntti ja Harri Ossian Pulliainen |
ohjaaja |
Eeva Jäntti |
tuottaja |
Harri Ossian Pulliainen |
yhteistuotanto |
Maan ystävät ry sekä |
Elokuva on kuvattu kesällä 2002 Wollaston Lake -kylässä Kanadan Saskatchewanissa. |
|
lisätietoa |
|
palkinnot |
Mary Annin puheenvuoro -dokumenttielokuva palkittiin kesällä 2004 Pärnun kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla parhaana alkuperäiskansojen selviytymistä esittelevänä elokuvana (Prize for the best film on survival of indigenous people). Lisätietoja: |
Mary Annin puheenvuoro -dokumenttielokuvassa dene-heimoon kuuluva Mary Ann Kkailther kertoo perheensä elämästä Pohjois-Kanadan Saskatchewanissa alueella, jolla on useita uraanin avolouhoksia.
Elokuva kertoo Mary Annin kehitystarinan henkilöstä, joka ei nuorena uskaltanut puhua valkoisen ihmisen edessä omalla äidinkielellään, henkilöksi, joka puhuu koko yhteisön puolesta. Samalla elokuva kertoo myös dene-heimon perinteisillä asuinsijoilla tapahtuvasta uraanin louhinnasta ja sen aiheuttamista arvoristiriidoista dene-heimon perinteiden ja ns. valkoisen valtakulttuurin välillä.
Dene-heimo on eräs Kanadan alkuperäisheimoista ja se on lähtöisin pohjoisilta karibujen laidunmailta. Dene-heimoon kuuluva Mary Ann Kkailther perheineen asuu reservaatin välittömässä läheisyydessä Wollaston Lake – kylässä, joka sijaitsee Kanadan Saskatchewanissa, 60-leveyspiirin pohjoispuolella tundran rajamailla.
Wollaston Lake -reservaatin lähialueilla on useita uraanin avolouhoksia, jotka muodostavat huomattavan ympäristöriskin ja vaarantavat paitsi kyläläisten terveyden ja hyvinvoinnin myös heidän perinteisen kulttuurinsa säilymisen. Arvioiden mukaan Wollaston-järven alle on louhittu räjäyttämällä satoja metrejä kaivoskuiluja. Vaikka on olemassa useita erilaisia tulkintoja siitä, miten tunneleiden louhiminen räjäyttämällä liittyy radioaktiivisuuden lisääntymiseen, on osoitettu, että kehittyneistä suodatinjärjestelmistä ja ympäristösäädöksistä huolimatta radioaktiivinen saastuminen Wollaston-järven alueella on lisääntynyt.
Yli 50 vuotta jatkuneen uraaninlouhinnan seurauksena alueelle on kertynyt miljoonia tonneja radioaktiivista louhinta- ja murskaamojätettä. Radioaktiivisia jätevuorialueita kutsutaan nimellä National Sacrifice Areas - kansalliset uhrialueet. Nimitys saattaa herättää ajatuksia intiaaniperinteen suuruuden päivistä, mutta se tässä yhteydessä kertoo tuon perinteen häviämisestä. Käyminen näillä teollisuusjätteen "pyhillä paikoilla" on kielletty seuraavan 1000 vuoden aikana. Kaivostoimintaa vetävät saksalaiset ja ranskalaiset yhtiöt sekä Kanadan hallitus.
Wollaston Lake -kylän tulevaisuus näyttää edelleen lohduttomalta; luonto ja dene-heimon perinteiset elämäntavat ovat uhattuna. Ja vaikka uraaninlouhinta loppuisikin, sen vaikutukset jatkuvat pitkään. Pahimmassa tapauksessa Wollaston Lake kylästä tulee samankaltainen hylätty aavekaupunki kuin lähistöllä sijaitseva Uranium City, joka rakennettiin 1950-luvulla avolouhoksia varten ja hylättiin lähes kokonaan uraanin ehdyttyä. Jälkeen jäi röykkiöittäin radioaktiivista louhintajätettä, valtavia avolouhoksia sekä alkoholisoituneita alkuperäiskansojen asukkaita.
Vuoteen 1980 mennessä alueen ympäristöriskit olivat kasvaneet vaarallisen paljon ja Mary Ann Kkailther pelästyi perheensä tulevaisuudesta ja koko heimonsa säilymisestä. Hän aloitti kansalaistoiminnan perheensä ja heimonsa tulevaisuuden puolesta.
Mary Annin puheenvuoro -dokumenttielokuvassa kerrotaan siitä, millaisia vaikutuksia uraanimalmin louhinnalla on paikallisesti. Puheenvuoronsa saavat henkilöt, joiden kotiseudusta on kyse ja joille asialla on henkikohtaista merkitystä. Elokuvan tavoitteena on tutustua näihin ihmisiin antamalla heille nimi ja kasvot.
Tulosta sivu